I
Utopia
Valtias valahti kivelle Mustan ritarin vierelle. Heidän keskustelunsa pyöri hänen päässään. Ja sitten hänen koko elämänsä. Kenties hänen toverinsa oli oikeassa.
He eivät olleet niin vapaita kuin olivat kuvitelleet, eivätkä koskaan edes olleet.
Kenties heidän ei olisi koskaan pitänyt lähteä tälle polulle. Mutta oliko se edes valinta?
Toivottavasti myöhempien aikojen profeetat, oraakkelit ja ritarit, isät ja äidit, olisivat heitä viisaampia.
Kunpa Vuokraaja, Viitoittaja ja kaikki he muut tekisivät parempia valintoja. Onneksi heille oli tarjoutunut tilaisuus auttaa näitä.
Valtias muisteli aikaa ennen kelloja.
Ja miten kaikki olikaan alkanut.
Jo tuossa universumin alkuhämärässä kaikki pelin nappulat oli asetettu paikoilleen.
... Mistä kaikki lähtikään?
Riisu yltäni tähtivyö.
Viivy vielä huomiseen.
Kun henki on vahva, niin vähäkin työ
Riittää maailman luomiseen.
Ole kanssani tämäkin yö,
Viivy vielä huomiseen.
Rakasta minua,
Minä rakastan sinua.
Katso ulos, näetkö sen?
Toiset tappaa toisiaan.
Alla veristen vaatteiden
Loiset tappaa loisiaan.
Ole minulle ihminen,
Kun toiset tappaa toisiaan.
Rakasta minua,
Minä rakastan sinua.
Ja sinä hymyilet ja katsot noin.
Kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.
Sinun sieluusi kiinni päästä voin.
Viet meidät tulevaisuuteen.
Ja jonakin aamuna
Ennen sarastusta
Huomaat että musta
Aurinko nousee.